Uusimman kanta-arvion mukaan maaliskuussa 2018 Suomessa oli yhteensä 20 susilaumaa. Vastaava luku vuosi sitten oli 14. Lisäksi Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia laumoja (ns. rajalaumat) oli viisi. Susikannan painopiste on siirtynyt itäisestä Suomesta läntiseen Suomeen, jossa maaliskuussa oli noin 70 prosenttia Suomen susista.

Susien määrän kasvua läntisessä Suomessa selittävät useat tekijät. Useimmat läntiseen Suomeen asettuneet susiparit ovat saaneet pentuja keväällä 2017. Myös susien ravintotilanne on läntisessä Suomessa oleellisesti parempi kuin itäisessä Suomessa. Itäisen Suomen susimäärän vähenemisen syitä ei tiedetä.

Susilaumoja eniten lännessä

Läntisellä kannanhoitoalueella oli maaliskuussa 2018 16 susilaumaa. Susien kokonaismäärä oli yhteensä 108 – 122, kun se vuotta aikaisemmin oli 70 – 80. Alueen susimäärä on kasvanut edellisestä arviosta noin kolmanneksella. Suurin muutos on Pohjanmaalla, jossa susien määrä on kaksinkertaistunut.

Itäisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 9 laumaa, joista 5 asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Alueen kokonaissusimäärä oli 52 – 57, kun se vuotta aiemmin oli 75 – 90.

Poronhoitoalueella liikkui ainoastaan muutama yksittäinen susi.

Suomen susikannan kokonaismäärä maaliskuussa 2018 oli 165 – 190 sutta, vajaa kymmenys enemmän kuin vuotta aiemmin. Määrään on laskettu puolet itärajan molemmin puolin sijoittuvilla reviireillä elävistä susista kuten aiemmissakin kanta-arvioissa on tehty. Kun myös rajareviireillä elävät sudet lasketaan Suomen susikantaan, susien kokonaismääräksi saadaan 180–205 sutta.

Maaliskuun susikanta edustaa metsästyskauden jälkeistä tilannetta, jolloin susien määrä on alhaisin. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä suden pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Ensimmäistä kertaa pentuja saava naaras synnyttää keskimäärin 3,7 pentua; vanhemmat naaraat yleensä hiukan enemmän.

Suden kanta-arvio annetaan maaliskuun tilanteen pohjalta, koska silloin on kattavimmat aineistot arvion tekemiseen. Muun muassa lumipeitteen ansiosta saadaan runsaasti jälkihavaintoja ja uloste- ja virtsanäytteitä DNA-analyyseihin.

(Luonnonvarakeskus, 6.6.2018)