Salakaadot

Kuva: Marjut Anttilainen

Salametsästys on laajaa

Suomen susikanta on taantunut viime vuosina voimakkaasti salametsästyksen takia. Kevään 2017 laskelman mukaan susia on vain n. 150-180. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomen susimäärän pitäisi olla jopa 700, jos otetaan huomioon luontainen kasvu ja tunnetut kuolemat. Laskelman lähtökohta on talvi 2006–2007, jolloin Suomessa oli 250–300 sutta.

Susien kohdalla salametsästystapaukset tulevat ilmi yleensä silloin, kun kaadettu eläin on Luken radiopannoittama susi tai poliisi on saanut salakaadosta vihjeen. Erämaita on vaikea valvoa, ja salametsästäjillä on käytössään moottorikelkat, kiikaritähtäimet, äänenvaimentimet ja maastoautot. Silminnäkijöiden tai asiasta tietävien antamat vihjeet ovatkin salakaatojen paljastumisissa erittäin tärkeitä.

”Niin sanottua susivihaa ja susien sekä muiden suurpetojen salakaatoja on viimeisten vuosien aikana käsitelty useasti mediassa. Rikoslain törkeää metsästysrikosta koskevan voimaantulon jälkeen esitutkintaviranomaiset ovat vuoden 2016 loppuun mennessä kirjanneet yhteensä 71 törkeää metsästysrikosta. Vuoden 2016 osalta epäiltyjä törkeitä metsästysrikoksia kirjattiin rikosilmoitusjärjestelmään 16 kappaletta vuoden 2015 tapausten määrän ollessa yhdeksän. Vain neljässä tapauksessa kirjatuista rikosilmoituksista tekijä ei ole tullut poliisin tai rajavartiolaitoksen tietoon. Esitutkintaviranomaiset ovat onnistuneet suorittamaan tutkintaa erityisen tehokkaasti mm. eri valvontamuotojen kautta epäiltyjä rikoksia paljastamalla. Suoritetuissa esitutkinnoissa on tehty myös vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja, erilaista teknistä rikostutkintaa sekä maastossa että laboratoriossa. Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena olevat eläimet olivat viime vuonna seitsemässä tapauksessa susi, viidessä tapauksessa karhu ja yhdessä tapauksessa ilves sekä ahma. Vuoden 2016 aikana kirjattujen törkeiden metsästysrikosten osalta voidaan todeta tekopaikkojen osalta seuraavaa:

• Teot ovat lähes kokonaan keskittyneet Pohjois- ja Itä-Suomeen.
• Pohjois-Suomessa on kirjattu 11 rikosilmoitusta ja Itä-Suomessa 2 rikosilmoitusta.
• Lounais-Suomessa on ollut esitutkinnassa yksi suden luvattomaan metsästykseen liittyvä rikosasia, jossa luvallisesti kaadetusta sudesta on löytynyt koteloituneita hauleja. Siten tämänkin rikoksen alkuperäinen tapahtumapaikka on voinut olla toisessa maakunnassa.

Metsästysrikollisuuden osalta on syytä olettaa, että piilorikollisuuden (salametsästyksen) määrä on erityisen suuri. Metsästysrikosten ilmituloa ja esitutkintaa vaikeuttaa myös alueen paikallisten asukkaiden ja metsästäjien parissa mahdollisesti esiintyvä niin sanottu vaikenemisen laki. Vuonna 2016 Rajavartiolaitoksen tutkintaan otettiin kaikkiaan kolme epäiltyä törkeää metsästysrikosta, jotka kaikki liittyivät karhun metsästykseen laittomin menetelmin.” (Lähde: Ympäristörikoskatsaus 2017, Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä, 22.5.2017)

Salakaatojen valvonta

Tapposyötti. Kuva: Sami Lyytinen

Suomessa metsästystä valvovat poliisi, rajavartijat sekä Metsähallituksen erävalvojat. Erävalvojia on kuitenkin vähän ja heidän alueensa niin suuria, että tehokasta valvontaa ei ole. Suurimmaksi osaksi laittoman metsästyksen valvonta perustuukin kansalaisten ilmiantoihin ja silminnäkijähavaintoihin. Poliisille, erävalvojille, syyttäjille ja tuomareille tarvitaan lisäkoulutusta sekä lisäresursseja metsästysrikosten valvontaan ja selvittämiseen. Metsästysrikoksesta kiinni jäämisen riski on tällä hetkellä liian pieni. Juttuja laittomista kaadoista liikkuu jatkuvasti, mutta harva tieto päätyy poliisille asti.

Salametsästyksestä kiinnijääneiden rangaistukset ovat olleet lieviä tai vapauttavia rikoksen vanhennuttua. Yleisimmin rangaistuksena on metsästysaseen menettäminen valtiolle sekä määräaikainen metsästyskielto. Jos metsästyksessä on käytetty moottorikelkkaa, myös se on saatettu tuomita valtiolle menetetyksi. Kelkan menetetystä on kuitenkin joissain tapauksissa pidetty kohtuuttomana. Annettujen rangaistusten perusteella metsästysrikollisuutta pidetään vähäisenä rikoksena huolimatta siitä, että salametsästyksen seurauksena rauhoitettujen lajien kuten suden ja ahman kannat taantuvat tai kasvu on lähes pysähtynyt.

Salametsästyksestä kiinnijäämisen riski on pieni. Kun tarkoituksena on nimenomaan jostakin eläimestä eroon pääseminen eikä taloudellisen hyödyn hakeminen, käytetään myös myrkkyä tai muita syöttejä. Tällöin tekijän kiinnisaaminen on miltei mahdotonta.

Susi lakikirjassa

Luonnonsuojeluasetus. Ympäristöministeriön on järjestettävä luonnonvaraisten eliölajien ja luontotyyppien seuranta siten, että sen pohjalta on arvioitavissa eliölajien ja luontotyyppien suojelutaso. Tällöin on erityisesti otettava huomioon uhanalaiset lajit, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetussa Euroopan yhteisön neuvoston direktiivissä (92/43/ETY), jäljempänä luontodirektiivi, tarkoitetut ensisijaisesti suojeltavat luontotyypit ja lajit sekä luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun Euroopan yhteisön neuvoston direktiivin (79/409/ETY) liitteessä V tarkoitetut asiat. Jos seurannan pohjalta on arvioitavissa, että eliölajin tai luontotyypin suojelutaso ei ole suotuisa, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin suotuisan suojelutason saavuttamiseksi.

EU:n luontodirektiivi: Susi kuuluu tiukkaa suojelua edellyttäviin eli luontodirektiivin IV liitteen lajeihin. Poronhoitoalueella Suomella on kuitenkin oikeus poiketa tiukan suojelun vaatimuksista ja susikantaa voidaan säädellä.

Metsästyslaki. Susi on rauhoitettu riistaeläin poronhoitoalueen ulkopuolella, ja poronhoitoalueella susi on rauhoitettu 1.4.­–30.9. välisenä aikana. Vuodesta 2001 lähtien poronhoitoalueellakin susien metsästys on vaatinut pyyntiluvan. Riistaeläinkantojen rauhoittamista, hoitoa, metsästysaikoja ja -tapoja säädellään metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa. Metsästyksen ylin valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle (MMM). Vaikka susi poronhoitoalueen ulkopuolella on rauhoitettu ja tiukasti suojeltu laji, voidaan suojelusta tietyissä tilanteissa ja erityisen perustelluista syistä poiketa, ja sudelle myöntää pyyntilupa ajalle 1.11.–31.3. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei poikkeus uhkaa lajin suotuisan suojelun tason säilymistä ja ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Tällöin voidaan myös poiketa säädetyistä rauhoitusajoista. Suden kohdalla perusteina poikkeusluville on käytetty maataloudelle ja eläintenpidolle aiheutuvaa erityisen merkittävää vahinkoa sekä uhkaa kansanterveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai yleiselle edulle.

Rikoslaki: ”… suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilanteessa sallittu…” Tällaiseksi on tietyissä tilanteissa katsottu esimerkiksi koiraa uhanneen suden ampuminen.

Törkeä metsästysrikos. Törkeä metsästysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2011. Metsästysrikos määritellään törkeäksi, jos se on tehty erityisen julmalla tavalla tai jos kohteena on erityisen suuri määrä riistaeläimiä. Törkeästä tekomuodosta voi olla kyse myös silloin, jos teko on suunnitelmallinen tai sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Tiettyjen lajien, kuten ahman, ilveksen, karhun, metsäpeuran, saukon tai suden tappaminen tai vahingoittaminen voi myös täyttää törkeän metsästysrikoksen tunnusmerkistön silloin, jos teko on kokonaisuutena arvostellen törkeä. Lakiin otettiin myös uusi säännös törkeästä metsästysrikoksella saadun laittoman saaliin kätkemisestä. Törkeän metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi poliisille annettiin mahdollisuus televalvontaan ja matkaviestimen sijaintitietojen hankkimiseen. Lain voimaantulon jälkeen on törkeitä metsästysrikoksia kirjattu 71 kpl (vuosina 2011-2016). Rangaistus törkeästä metsästysrikoksesta on vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta vankeutta. Perusmuotoisen metsästysrikoksen rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeästä metsästysrikoksesta tuomittava voidaan määrätä metsästyskieltoon.

Poliisilaki: Poliisilla on oikeus lopettaa eläin, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten hengelle tai terveydelle. Suomessa on myönnetty sudelle kaatolupia tämän säädöksen puitteissa.

Bernin sopimus: Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön ja niiden elinympäristön suojelua koskeva yleissopimus, joka kohdistuu ensisijaisesti uhanalaisiin lajeihin. Edellyttää valtioita toimimaan niin, että lajien kannat pysyvät ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia vastaavalla tasolla. Suomella on poikkeuslupa olla soveltamatta sopimusta suteen ja karhuun.